Henri Lassander: Evanna Lynch ikävöi jo Luna Lovekivaa

Evanna Lynch ikävöi jo Luna Lovekivaa

Teksti: Henri Lassander
Asiakas: Dome.fi
Julkaistu: 17.11.2010

Ikkunan vieressä istuva tyttö kohotti katseensa. Hänen likaisenvaalea tukkansa hapsotti, kulmakarvat olivat hyvin vaaleat ja silmät niin ulkonevat, että hän näytti alituisesti hämmästyneeltä. Harry ymmärsi heti, miksi Neville oli päättänyt ohittaa tämän vaunuosaston. Tyttö näytti kaikin puolin hassahtaneelta. Se saattoi johtua siitä, että hän oli työntänyt taikasauvansa korvan taakse talteen, tai siitä, että hänen kaulassaan killui kermakaljakorkeista tehty koru, tai siitä, että hän luki lehteä ylösalaisin.

(J.K. Rowling: Harry Potter and the Order of the Phoenix. Suomennos: Jaana Kapari)

Näin alkaa Luna Lovekivan seikkailut Harry Potterin joukoissa. Täytyy sanoa, että vaikutelma Lunaa esittävästä Evanna Lynchistä, 19-vuotiaasta irlantilaisnäyttelijättärestä, on varsin erilainen. Se ei johdu pelkästään siitä, että hän on varsin skarppi ja terävähän näköinen. Suurin hämääjä on hiusten väri, sillä likaisenvaalea hapsottava tukka onkin siisti ja punainen! Lynch ei kuitenkaan myönnä, että kyseessä olisi hänen luonnollinen värinsä.

– En edes tiedä enää, mikä on luonnollinen värini! Tämä punainen oli ihan vain impulsiivinen päätös. Olen ollut blondi jo aika kauan, siitä lähtien kun tulin mukaan näihin elokuviin neljä vuotta sitten. Nyt sitten päätin värjätä punaiseksi ja se tuntuu toimivan ihan hyvin. En tosin tiedä, tunnistaako minua enää kukaan!

Lynch on saanut runsaasti kehuja työstään Potter-maailman seesteisenä mutta vähän hassuna hippinä. Perimätiedon mukaan itse J.K. Rowling vakuuttui Lynchin kyvyistä koe-esiintymisissä, eikä kyse ollut hiusten väristä. Leffojen tuottaja David Heyman totesi osuvasti (Independentin mukaan): ”Muut osasivat näytellä Lunaa, mutta Evanna on Luna.”

Lynch itsekin myöntää, että yhtäläisyyksiä on. Mutta niin on eroavaisuuksiakin.

– Kuten Luna, minäkin olen melko avarakatseinen. En halua tuomita ketään ennalta. Olen kuitenkin myös paljon päättäväisempi ja kunnianhimoisempi kuin Luna. Eihän hän olisi edes pyrkinyt tähän rooliin! Joten en minä ihan niin paljon häntä muistuta, mutta Lunassa on ominaisuuksia, joita ihailen. Minulla on vastaavasti taipumus murehtia ja stressata; juuri tällaisissa asioissa yritän oppia Lunalta, koska ei liika huolehtiminen mitään auta, vaan hankaloittaa asioita. Joten pyrin ottamaan asiat yhtä rennosti kuin hän.

Luna on toi Harry Potter -maailmaan uudenlaista väriä ja meininkiä, joskin moni saattoi ihmetellä, mistä hahmossa oikein oli kyse. Elokuvissa Lunan hahmo on saanut kenties vieläkin näkyvämmän roolin kuin kirjoissa.

– Ehkä Luna haluttiin elokuvassa selkeämpään rooliin, koska hän on comic relief; hahmo joka tuo kepeyttä muuten vakavaan tunnelmaan. Harry on koko ajan huolissaan milloin mistäkin asiasta. Sellainen tekee kenet tahansa hulluksi, mutta Lunalla on häneen rauhoittava vaikutus. Luna on unenomainen ja samalla kuitenkin hauska hahmo.

Tämä Lunassa onkin niin erityistä: hän ei ole mikään stressikimppu.

– Lunaan yhdistyy paljon positiivisia mielikuvia. Hän on koko ajan levollinen, eikä kärsi sisäisistä ristiriidoista. Hän on tosi… no, zen.

Vaan olipa Luna kuinka zen tahansa, hän on myös Albuksen kaartilainen, hyvisten soturi joka kohtaa pian läjän pahiksia. Onko siinä ristiriita?

– Niin, no… vähän vierastan sanaa ’soturi’, Luna ei ole sellainen. Minulle tulee mieleen eräs valokuvaus, jossa Albuksen Kaartia kuvattiin ja kaikilla piti olla kova ilme naamalla – mutta eihän Lunan kanssa voinut niin tehdä. Hän ei yksinkertaisesti ole kovanaama, vaan säilyttää tyyneytensä tilanteessa kuin tilanteessa. Toki hän on mukana taistelussa ja yksi avainhahmoja, mutta kovis hän ei ole. Hänen voimansa on nimenomaan rauhallisuudessa. Hän ei hätäile eikä hätäänny, vaikka vastassa olisi itse Voldemort.

Toisin kuin muut Potter-hahmot, Luna ei juurikaan ’kehity’, kuten elokuvakielellä sanotaan. Tämä ei ole suinkaan huono asia:

– Luna on positiivinen roolimalli, varsinkin nuorille, koska hän ei kyseenalaista tai epäile itseään, hän on täysin sinut itsensä kanssa. Eikä hän muutu. Toisin kuin yleensä elokuvissa, tämä hahmo ei muutu mihinkään, koska hänen ei tarvitse! Hänellä ei ole sisäistä ristiriitaa ja juuri se on hänen vahvuutensa.

Vaikka Evanna ja Luna ovat kuin kaksi marjaa, ei zen-tyttö suinkaan ole Lynchin ainoa lempihahmo Rowlingin kirjoissa, joita hän fanitti jo ennen liittymistään Potter-näyttelijöihin. Myös Tylypahkan koulun rehtori Dumbledore on saanut paikan Evannan sydämessä.

– Pidän Dumbledoresta, koska hän on tosi hauska, mutta ennen kaikkea, koska hän on tosi monipuolinen hahmo. Alkuun tuntuu, ensimmäisissä kirjoissa, että hän on yksinkertaisesti voittamaton ja hänen seurassaan on aina turvallista. Sitten kuudennessa kirjassa käy ilmi, että hänelläkin on heikkoutensa, hän ei suinkaan ole mikään ’täydellinen tyyppi’. Hänelläkin on menneisyys, jota hän häpeää ja yrittää piilottaa, mutta joka vainoaa häntä. Eli kaiken sen suuruuden ja mahtavuuden takana on sittenkin inhimillisiä vikoja, se tekee Dumbledoresta niin värikkään ja rikkaan. Ja hän on niin tyylikäs, hänellä on nämä prameilevat kaavut… ja nythän me toki tiedämme miksi: hänhän on homoseksuaali. Pidän erityisesti siitä, kun Dumbledore sanoi, että ’ihmiset aina antavat kirjoja joululahjaksi… ottaisin mieluummin mukavat sukat’. Se kertoo Dumbledoren luonteesta paljon.

Evanna Lynch ja Matthew Lewis Helsingin Ruttopuistossa

Neljän Harry Potter -täyteisen vuoden aikana Lynch sai näyttelijäkaartista myös uusia ystäviä – sellaisia, joiden tapaamisesta hän oli vielä pari vuotta aiemmin vain haaveillut. Nyt se tuntuu hieman hassulta.

– Vähän hävettää, miten olen silloin käyttäytynyt. Kun esimerkiksi tapasin Dan Radcliffen(Harry Potter) ensimmäistä kertaa, en osannut edes puhua hänelle – ajattelin etten ole sen arvoinen! Olen tutustunut todella upeisiin tyyppeihin, kuten esimerkiksi Bonnieen (Wright, Ginny Weasley) ja Katieen (Leung; Cho Chang)… ja Scarlettiin! Hänen hahmonsa (Byrne; Pansy Parkinson) on varsin ilkeä tyyppi elokuvassa, mutta Scarlett on tosi mukava.

Evanna Lynch tuli mukaan elokuvaproduktioon varsin nuorena, vaikka aloittikin hieman myöhemmin kuin monet muut Potter-tähdet. 14-vuotiaan elämä muuttui melkoisesti, kun hän valittiin 15000 hakijan joukosta rooliin.

– Olen kotoisin maaseudulta, jossa on aina hiljaista eikä mikään muutu, ja sitten jouduin keskelle tällaista hullunmyllyä. Ja minä rakastan sitä! Olen elokuvien myötä saanut myös rutkasti itseluottamusta, koska minun on täytynyt kasvaa nopeammin ja yrittää enemmän. Ja jo se, että pääsin mukaan, on vaikuttanut paljon, koska olin niin suuri Potter-fani. Sitä ajattelee, ettei tällainen ole mahdollista, mutta sitten sain huomata, että se oli vain pääni sisällä, etten muka voisi päästä näin pitkälle.

Alunperin Lynch ajatteli, että tekisi vain tämän yhden roolin elokuvamaailmassa, mutta neljä leffaa myöhemmin hänen mielensä on muuttunut. Uudet roolityöt houkuttelevat ja elokuvanteko näyttää ihan toiselta.

– Olen oppinut arvostamaan näyttelemistä ihan eri tavalla. Aiemmin ajattelin, että kuka tahansa voi näytellä – ja tavallaan se on totta. Mutta näytteleminen vaatii myös sen, että on sinut itsensä kanssa, jotta voi hypätä toiseen hahmoon. Ja sitä kautta huomaa, ettei olekaan maailman napa. Itse olin 14, kun hyppäsin Lunan hahmoon ja olin silloin ihan kiinni omissa jutuissani. Näyttelemisen avulla huomasin, että niin se on kaikilla mullakin.

Näyttelemisen lisäksi Potter-produktiot olivat mainio koulu elokuvan tekemisestä muutenkin. Ennen kuin tarina päätyy valkokankaalle, on tehtävä valtava määrä työtä. Kulissit on rakennettava, henkilökunta on ruokittava, puvut on suunniteltava…

– Näyttelijällä on loppujen lopuksi tosi pieni osa elokuvanteossa. Tietenkin näyttelijät ovat elokuvan kasvot, mutta kaikki ne ihmiset jotka työskentelevät ahkerasti, eikä heitä juurikaan tunneta. Esimerkiksi autonkuljettajat! Heidänkin täytyy valvoa yömyöhään, jotta me näyttelijät voimme sitten tuhista tyytyväisenä autonpenkillä matkalla kuvauksiin. He kaikki työskentelevät sataprosenttisesti. Kaikki lavasteet ja koristeet, joku on tosiaan nähnyt vaivaa niiden eteen! Kun minun piti esimerkiksi vitosleffan alussa keskittyä Saivartelija-lehteen, minua kiehtoi aivan aidosti, miten siihen oli tehty kaikki pienetkin yksityiskohdat, kuten esimerkiksi noitaristikot. Joten olen oppinut paljon elokuvanteosta myös näyttelemisen ulkopuolella. Siellä on kokonainen maailma, joka kiinnostaa minua, otetaan nyt vaikkapa käsikirjoittaminen tai puvustaminen.

Niin paljon kuin elokuvamaailma onkin Lynchille antanut, Harry Potterin osalta matka alkaa olla päätöksessään. Luna Lovekivan tarina on kerrottu, joten Evanna Lynchin on aika kokeilla uusia rooleja ja heittäytyä uusiin tarinoihin. Hän ei pelkää, että hänet muistettaisiin jatkossa ainoastaan tästä roolista.

– Suurin virhe olisi ajatella, mitä muut miettivät. Luna on mukava hahmo, häneen on kiva samastua. Tiedän kuitenkin itse, etten ole Luna. Minulla on riittävästi itseluottamusta tietääkseni, että voin esittää muitakin hahmoja. Luna oli kuitenkin fantastinen aloituspiste näyttelemiselle. Olen saanut mielettömän startin hänen kauttaan, joten olen Lunalle ikuisessa kiitollisuudenvelassa Lunalle.

Ei siis olekaan ihme, että Lunasta on vaikea päästää irti. Kukapa haluaisi menettää hyvän ystävän.

– Minä todella ikävöin Lunaa ja hänen näyttelemistään, koska näytellessäni häntä minusta tuli enemmän hänen kaltainen. En murehtinyt asioita niin paljoa. Heti kun urakka päättyi, olen huomannut stressaavani enemmän. Luna ei ole kiinni missään, mutta minulta se ei onnistu niin helposti.

Mikä sitten avuksi? Lynchillä on vastaus ja lievä lohtu valmiina.

– Jos minulla on murheita, luen kirjoja uudelleen ja mietin, miten Luna sellaisissa tilanteissa toimisi. Se yleensä auttaa.


Artikkeli on julkaisu alunperin Dome.fi-sivustolla »»

Jaa artikkeli:

Palaa
pääsivulle
Palaa
artikkeleihin