Rooma - viikonloppu ikuisessa kaupungissa

Teksti ja kuvat: Henri Lassander
Asiakas: Ellit.fi
Julkaistu: 23.2.2015

Vajaan kolmen tuhannen vuoden ikäinen Rooma on yksi maailman upeimpia matkailukohteita. Viikonlopun mittaisella reissulla ei luonnollisestikaan ehdi nähdä kuin pisaran meressä, mutta huolellisesti suunniteltu Rooman-matka voi pitää sisällään paljon nähtävää ja koettavaa.

Valtavan historiansa lisäksi kaupunki pitää sisällään myös monia moderneja herkkuja, eikä ainoastaan keittiönsä takia. Rooma on yksi muodikkaimmista kaupungeista ja klassinen shoppailukaupunki. Eikä viikonloppulomaa Italian pääkaupungissa ole tietenkään pakko suunnitella laisinkaan - sen kun lähdet kävelemään päättömästi keskustan katuja, ja törmäät väistämättä historian ja arkkitehtuurin helmiin, herkullisiin ravintoloihin ja houkutteleviin kauppoihin.

Roomassa kannattaa ehdottomasti liikkua kävellen. Etäisyydet kohteiden välillä ovat lyhyitä, ja nähtävää voi löytyä melkeinpä jokaisen kadunkulman takaa.

Ensimmäinen päivä: Antiikin Rooma

Rooman-matka on hyvä aloittaa aivan alusta. Siispä mekin suuntasimme ensimmäisenä päivänä kohti antiikin Roomaa ja kaupungin kruunua, Colosseumia. Halusimme nähdä vanhat torit ja temppelit, jotka muodostivat muinaisen valtakunnan sykkivän sydämen.

Kierroksemme alkaa heti hotelliltamme hyvin dramaattisissa tunnelmissa. Aivan hotellimme Argentina Residenzan vieressä on aidoin ympäröity Torre Argentinan aukio, jossa kuultiin 2000 vuotta sitten kenties historian dramaattisin lause: ”Et tu, Brute! Sinäkin Brutukseni!” Julius Caesar, Rooman ja koko Euroopan keisariuden isä, on juuri joutunut katalan murhan uhriksi maaliskuun iduksena.

Myös kodittomien kissojen suojana toimiva Torre Argentina näyttää nyt varsin erilaiselta. Juturnan, Fortunan ja Feronian temppeleistä on jäljellä vain perustukset ja rikkinäisiä pylväitä. Senaatin kokoontumispaikasta, Pompeiuksen kuuriasta on jäljellä matala kivinen kehä ja taustalla kohonnut, valtakunnan mahtavin teatteri on aikaa sitten kadonnut kerrostalorivistön alle. Tässä on monella tapaa koko Rooma mikrokoossa.

Jatkamme matkaamme pitkin viereistä Corso Vittorio Emmanuel II:ta kohti itää. Lyhyen kävelymatkan päässä kohoaa ahtaiden katujen keskellä Il Gesú, Rooman ensimmäinen jesuiittakirkko. Sitä pidetään ehtana barokkiarkkitehtuurin mallina, jota on sittemmin jäljitelty oikeastaan kaikissa katolisissa kirkoissa.

Varsinainen määränpäämme on kuitenkin hieman edempänä: vain parin kadunkulman päässä aukeaa vilkas, Venetsian mukaan nimetty aukio: Piazza Venezian poikki suhaa niin keskustan bussiliikenne, hulppea määrä autoja, kuin tuhatpäinen turistilaumakin - tietenkin sikin sokin toistensa lomassa.

Mahtipontinen rakennelma aukion etelälaidalla on Rooman kenties nauretuin kohde: Il Vittoriano rakennettiin 1900-luvun alussa Italian ensimmäiselle kuninkaalle Viktor Emmanuel II:lle, mutta sen lempinimi ”täytekakku” puhunee puolestaan. Muistomerkin ongelma on, ettei se sulaudu ympäristöönsä, ja Rooman muinaisen valtakunnan keskellä se on joutunut itseään arvokkaampaan ympäristöön. Näkymät rakennelmasta ovat kuitenkin kiistattoman upeat.

Il Vittorianon takana kohoaa Capitolium, korkein ja kuuluisin alkuperäisen Rooman seitsemästä kukkulasta. Kukkulan päällä sijaitsi aikoinaan Rooman ylijumalan Juppiterin temppeli ja sen toisella puolella on itse Forum Romanum, muinaisen valtakunnan vilkas keskusta.

Ei nyt kuitenkaan hätäillä, sillä Piazza Veneziallakin on vielä paljon nähtävää. Aukion kaakkoisnurkassa ovat kauniit kirkkosisarukset, lentäjien suojelusmadonnalle pyhitetty Santa Maria di Loreto ja rokokoo-kirkko Santissimo Nome di Maria al Foro Traiano, jonka paavi Autuas Innocentius XI tilasi Pyhän liigan menestyksen kunniaksi.

Kirkkosisarusten vieressä on keisari Trajanuksen kuuluisa pylväs ja forum. Trajanuksen vallan aikana 100-luvulla Rooma oli suurimmillaan, ja hänen valloitusretkiinsä kuuluivat muun muassa nyky-Romaniassa sijaitseva Daakia ja Kaksoisvirranmaa eli Mesopotamia. Pylväs kertoo sarjakuvamaisesti Daakian menestyksekkäistä taisteluista.

Kirkkosisarukset ja Trajanuksen pylväs.

Forumin takana komeilevat Trajanuksen loistokkaat kauppahallit, jotka kuuluvat jokaisen historiafanin matkan varrelle. Hallien 150 myymälän valikoimiin kuului muun muassa silkkiä, mausteita ja hedelmiä. Kauppahallit ovat nykyaikaistenkin ostoskeskusten varhaisia esikuvia.

Piazza Venezian länsilaidalla on puolestaan Palazzo Venezia, jossa on asunut niin kardinaali, paavi kuin diktaattorikin. Sisätiloissa on museo, joka usein jää Roomassa muiden varjoon. Varhaisrenessanssin ystäville tämä museo on kuitenkin ehdoton vierailukohde. Palatsin yhteydessä on myös 300-luvulla perustettu apostoli Markuksen kirkko, jota on sittemmin eri aikakausilla korjailtu.

Palazzo Venezian takaa löytyy ainoa antiikin ajoista säilynyt roomalainen teatteri, Teatro di Marcello. Rooman ensimmäinen (virallinen) keisari Augustus rakennutti sen nuorena kuolleen veljenpoikansa muistoksi. Viereiset korinttilaiset pylväät ovat jäänteitä Apollonin temppelistä.

Kiipeämme vihdoin Capitoliumille Il Vittorion oikealta puolelta, läheltä Marcellon teatteria. Jopa portaat ovat nähtävyys: 1500-luvulla valmistuneet Cordonata-portaat, jotka tunnistaa portaiden juurella olevista leijonista, ovat Michelangelon suunnittelemat. Viereiset Aracoelin portaat vievät puolestaan Santa Maria in Aracoelin kirkolle ja museolle.

Portaiden yläpäässä näkyvät jo saman herran suunnitteleman Campidoglion aukion patsaat. Aukio on varsin tiivis paketti: Santa Maria in Aracoeli pitää sisällään monta arvokasta taideteosta, mutta Capitolinin museo se vasta historiaa sisältääkin. Täältä löytyy muun muassa maailmankuulu Naarassusi-veistos, joka esittää Rooman perustajia Romulusta ja Remusta sekä heidän susiäitiään. Veistoksen kopio löytyy museon pihalta valokuvia varten. Samoin aukion keskellä oleva Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas on kopio, ja alkuperäinen löytyy sekin viereisestä museosta. Kyseinen Aurelius oli Rooman keisarista tiettävästi viisain ja hänet tunnetaankin myös stoalaisena filosofina. Suuren valtakunnan alamäki alkoi Aureliuksen kuolemasta vuonna 180.

Aukiolta jatkamme museon ohitse sen vasemmalta puolelta. Tulemme Capitoliumin reunalle, ja eteemme aukeaa Forum Romanum koko komeudessaan. Sisäänkäynti löytyy Trajanuksen forumin viertä kulkevan Via dei Fori Imperialin varrelta. Tien nimi on mahtipontinen, eikä ihme. Sen rakennutti Italian toisen maailmansodan aikainen diktaattori, Il duce Benito Mussolini. Tie on suora viittaus Mussolinin ihailemaan Rooman valtakunnan suuruuteen. Ironisesti – ja hyvin surullisesti – tien rakentaminen tuhosi lukuisia historiallisia rakennuksia, koska Mussolini halusi sen kulkevan juuri tämän paikan yli. Liikenteen saasteet jatkavat tihutyötä edelleen.

Forum Romanum

Forum Romanum oli 2000 vuotta sitten politiikan, uskonnon ja kaupan keskus, jonka ympärille kaupunki ja oikeastaan koko Eurooppa vähitellen rakentuivat. Torilta löytyy jäänteitä muun muassa riemukaarista, temppeleistä, hallintorakennuksista ja kirkoista. Niin kuhiseva kuin tämä keskusta aikoinaan olikin, keskiajalla mahtava Forum Romanum oli jotain kaatopaikan ja laidunalueen välillä. Arkeologiset kaivaukset Forumilla aloitettiin vasta 1800-luvulla. Nyt torilla riittää taas kuhinaa, tällä kertaa matkailijoiden muodossa.

Forumin eteläosassa sijaitsee vielä Palatium-kukkula, jolle susiveljekset Romulus ja Remus ikuisen kaupunkinsa perustivat. Täällä ovat asuneet lukuisat antiikin merkkihenkilöt ja keisarit. Kaikkia raunioita ei ole vieläkään saatu kaivettua esiin, eli alkuperäisen Rooman kukkulalla on vielä muutama salaisuus paljastettavanaan.

Rooman legendaarisen kilparadan Circus Maximuksen voi nähdä Palatiumin huipulta, joskin sinne päästäkseen täytyy poistua museoalueelta. Tosin kilparadasta ei ole juuri muuta jäljellä kuin hiekkakenttä ja muutama antiikinaikainen kivenmurikka. Itse asiassa Circuksen mielenkiintoisin jäänne, Obelisco Flaminio, on vielä tallella, mutta sekin löytyy hieman myöhemmin Popolon aukiolta. Ennen kaikki oli paremmin: pari tuhatta vuotta sitten Circus Maximuksen stadion veti 250 000 katsojaa, jotka mylvivät vaunukilpailuja ja gladiaattoritaisteluita.

Forum Romanum huipentuu sen kaakkoisosassa olevaan Via Sacraan eli Pyhään tiehen, jota me nyt kuljemme kohti Colosseumia kuin muinaiset keisarit laakerinlehdet hulmuten. Valtava amfiteatteri tuskin kaipaa esittelyjä: 50 000 hengen antiikinaikainen stadion on paitsi koko Rooman symboli ja sen tunnetuin rakennus, myös tärkeä turistikohde ja kirkonkin pyhä paikka.

Niin majesteettinen kohde kuin Colosseum onkin, ei se vuosituhansien saatossa ole ollut kovinkaan arvostettu. Areenan päälle on muun muassa rakennettu kirkko ja sitä on käytetty hautausmaana. Kun rakennus vaurioitui, varastettiin kivet muuhun käyttöön. Keskiajalta lähtien Colosseumilla on myös asuttu ja vielä 1800-luvulla rauniot olivat kasvillisuuden peitossa.

Yleisöä Colosseumilla riittää edelleenkin - sen saa tuta jokainen, joka tavoittelee lippua Colosseumin lippupisteestä. Jos ostit lippusi jo Forum Romanumilla, saatat tässä vaiheessa huokaista helpotuksesta.

Colosseum

Colosseum on mainio tapa päättää ensimmäinen päivä, joka on sisältänyt hieman kirkkohistoriaa ja antiikin Rooman keskeisimmät nähtävyydet. Tästä on hyvä jatkaa kohti iltaa ja Rooman maineikkaita ravintoloita. Ravintolaa ei tosiaan ole vaikea löytää, mutta jos haluaa tutustua aitoon italialaiseen keittiöön ja tai kokeilla kehuttuja keittiöitä, kannattaa hieman selvitellä etukäteen. Nyrkkisääntö on, että autenttista italialaista ravintolaa ei heti edes erota katukuvassa.

Toinen päivä: Totuuden suulta Vatikaaniin

Toisen päivän teemana voisi olla vaikkapa pyhiinvaellus ja tulemme näkemään paljon erilaisia paikkoja eri aikakausilta. Roomassa kirkko luonnollisesti läsnä lähes kaikkialla ja toisena päivänä näemme kirkosta erilaisia puolia, niin hyvässä kuin pahassakin. Uskonnosta kun puhutaan, on päivä hyvä aloittaa totuudella.

Toinen päivämme nimittäin alkaa melkein siitä, mihin ensimmäisenä jäätiin. Bocca della Veritán aukio löytyy Circus Maximuksen läheltä ja siellä kohoaa roomalaisella mittapuulla varsin vaatimaton Santa Maria in Cosmedinin kirkko. Tunnetuksi aukion tekee sen nimi: Kirkon yhteydessä oleva ”totuuden suu” (Bocca veritá) on juurikin se sama suu, johon turistit tapaavat työntää tassujaan: legendan mukaan kivinen kita haukkaa sormet irti, jos niiden omistaja on valehdellut, joten erityisen suosittu tästä veistoksesta on tullut avo- ja aviopuolisoiden keskuudessa.

Jono suuaukolle on kuitenkin pitkä, joten totuuden selvittämiseen vaaditaan myös hivenen kärsivällisyyttä.

Suun lisäksi aukiolta löytyvät Herakleen ja Portunuksen hyvin säilyneet temppelit. Satakunta vuotta ennen ajanlaskun alkua rakennetut pyhätöt ovat mielenkiintoinen sekoitus kreikkalaista ja roomalaista arkkitehtuuria. Pyöreämpi temppeli on omistettu Herakleelle, Zeuksen sankaripojalle. Kulmikkaampi kuuluu puolestaan ja osuvasti Portunukselle, jokien jumalalle.

Piazza Bocca della Veritá

Temppelien lähellä on myös Januksen kaari, joka nimestään huolimatta lienee tosiasiassa omistettu keisari Konstantinukselle, ensimmäiselle kristitylle keisarille. Janus puolestaan on roomalainen alkujen ja loppujen jumala.

Veritáan aukion jälkeen jatkamme Tiber-joelle, joka jo odottaakin Lungotevere dei Pierteoni -tien toisella puolella. Heti Palatinon sillan vierestä voi vielä bongata antiikinaikaisen särkyneen sillan, Ponte Rotton. Sen takana pohjoispuolella on Tiberinsaari, jolla huhutaan olevan parantavia voimia. Saarella onkin sijainnut muinaisina aikoina parantamisen jumalalle vihitty temppeli.

Tiberinsaaren pohjoispuolella on suuri synagoga, jonka yhteydessä toimii myös juutalainen museo. Sen takana oleva getto eli juutalainen kortteli on onnistunut säilyttämään paljon vanhanaikaisesta karismastaan. Getton historia on kuitenkin murheellinen tässäkin kaupungissa. Vielä antiikin aikaan juutalaisten taidot olivat suuressa arvossa, mutta keskiajalta lähtien alkoivat vainot. Gettoon juutalaiset passitettiin Paavali IV:n toimesta, eikä heillä juurikaan ollut asiaa sen ulkopuolelle.

Käveltyämme tovin Tiberinrantaa olemme viimein tulleet Ponte Siston kohdalle. Jo 1400-luvun lopulla rakennettu silta vie Trasteveren kaupunginosaan. Sinne kannattaa tehdä kävelyretkiä, sillä maalauksellinen kaupunginosa on sitä ”aidointa Roomaa”, ainakin paikallisten mielestä.

Lue myös: Rooma – Shoppailua ja herkuttelua Trasteveressä

Meidän matkamme kääntyy kuitenkin vastakkaiseen suuntaan Via Giulialle. Tämä katu on suosittu varsinkin kävelyretkien tekoon, sillä sen reunoja koristavat vanhat aristokraattien palatsit, kirkot ja antiikkikaupat.

Vía Giulia

Via Giulian viehättävä tie johtaa lähes Vatikaanikaupunkiin asti, mutta me käännymme jo Michelangelon Farnesen holvikaaren kohdalla Piazza Farneselle, josta löytyy samanniminen palatsi. Tämä kardinaali Alessandro Farnesen rakennus toimi esikuvana monille muille kaupunkipalatseille ja siihen sotki näppinsä myös Michelangelo itse. Rakennus on myös Tukholman kuninkaanlinnan pohjoissiiven esikuva.

Pian Piazza Farnesen pohjoispuolella on Campo de’ Fiori. Kukkien kentäksi nimetty vilkas tori oli yhtä eläväinen jo vuosisatoja sitten, kun paikan päällä käyskenteli keskiajan aatelisia ja kauppiaita. Jotta mielikuvasta ei tulisi liian ruusuista, kerrotaan keskellä olevan patsaan tarina: se esittää filosofi Giordiano Brunoa, joka 1500-luvun lopulla julisti ajatusta, jonka mukaan jumaluus on kaikkialla ja kaikessa.

Kaunis ajatus, mutta siitä hyvästä tämä vapaan ajattelun esitaistelija ja monen filosofin esikuva poltettiin roviolla.

Campo de’Fiorin pohjoispuolella, parin kadunylityksen päässä, on yksi Rooman tunnetuimpia ja upeimpia aukioita. Piazza Navonan tunnetuin yksityiskohta, Fontana dei Quattro Fiumi eli Neljän Joen Lähde, on tähtitaiteilija Gian Lorenzo Berninin käsialaa ja tämän piazzan pihvi.

Aukion sivua hallitsee barokkimainen julkisivu, ennen kaikkea edellä mainitun suihkulähteen kohdalla oleva Sant’ Agnese In Agone -kirkko, jonka alkuperä on Agnes-niminen marttyyrityttö. Tarun mukaan paikalla sijaitsi 300-luvulla bordelli, jossa Agnes riisuttiin alasti, jotta hän kieltäisi uskonsa julkisesti. Agnesin hiukset kuitenkin kasvoivat hetkessä ja peittivät hänen ruumiinsa. Agnes kärsi kuitenkin marttyyrikuoleman tällä samalla paikalla. Kirkko perustettiin huomattavasti myöhemmin, 1600-luvulla. Se on Berninin kilpailijan, Francesco Borrominin käsialaa.

Piazza Navona

Piazza Navonan paikalla sijaitsi pari tuhatta vuotta sitten stadion, Circus Agonalis, jonka pitkulaisen muodon voi vieläkin nähdä aukiossa.

Navonan aukiolta matkamme jatkuu Via dei Coronaria pitkin länteen. Tällä kujalla ei kannata pitää kiirettä. Coronaria pidetään yhtenä Rooman viehättävimmistä kävelykaduista, joka on täynnä charmia ja pikkuputiikkeja. Reitti on siinä mielessä varsin sopiva, että tätä pitkin jo keskiaikaiset pyhiinvaeltajat kävelivät kohti Vatikaania.

Sen toisessa päässä odottaakin jo Sant’Angelon silta. Autottoman sillan kauniit enkelipatsaat lisättiin sillan reunalle 1600-luvulla, mutta itse silta on jo 100-luvulta.

Heti sillan takana kohoaakin jo arkkienkeli Mikaelille omistettu Castel Sant’Angelo. Linna sai alkunsa jo toisella vuosisadalla keisari Hadrianuksen mausoleumina. Sittemmin se on toiminut myös linnoituksena, vankilana ja paavien asuntona. Mielenkiintoinen yksityiskohta on Vatikaanin ja Sant’Angelon välillä kulkeva järeä käytävä, jota pitkin paavit ovat päässeet pakosalle, kun Vatikaania on uhannut vaara. Käytävä on näkyvillä kadulla, mutta sen tarkemmin siihen ei pääse tutustumaan.

Castel Sant’Angelolta käykin jo suora ja juhlava Via della Conciliazione kohti Vatikaania, joka on samaan aikaan maailman pienin valtio ja maailman suurimman uskonnon päämaja; lilliputtivaltakunta, jonka ympärille koko Euroopan ja maailman historia kietoutuu niin hyvässä kuin pahassakin.

Tie Vatikaaniin, taustalla Pietarinkirkko.

Vatikaani on rakennettu paikalle, jossa Jeesuksen tärkeimmän opetuslapsen Pietarin uskotaan kuolleen. Pyhä Pietari oli tunnetusti ensimmäinen paavi ja paavinistuimen perustaja, joten on vain sopivaa, että Vatikaanin varsinainen kirkkorakennus on nimetty hänen mukaansa Pietarinkirkoksi. Vatikaani ja sen kirkko eivät luonnollisestikaan nousseet yhdessä yössä, vaan useamman vuosisadan saatossa pienen pienestä pyhätöstä valtavaksi kirkoksi.

Pietarinkirkon edustalla olevan Pietarinaukion (Piazza San Pietro) suunnittelu on Berninin käsialaa. Tavoitteena oli, että mahdollisimman moni mahtuisi aukiolle kuulemaan paavin sanaa. Berninin tuntien ei ole sattuma, että käytännöllisin perustein suunniteltu aukio muistuttaa samalla avaimenreikää, kun sitä katsoo ylhäältäpäin vaikkapa Google Mapsilla - paavin vallan symbolina on nimittäin kaksi avainta, jotka avaavat Taivaan valtakunnan portit. Pietarihan on itse portinvartija, ja kyseiset avaimet löytyvät lähes jokaisessa häntä esittävässä veistoksessa.

Aukion keskellä on egyptiläinen obeliski, jonka Caligula toi Roomaan ajanlaskun alun aikoihin. Se sijoitettiin paikalla sijainneen kilpa-ajoradan keskikorokkeelle. Huviajojen lisäksi ajoradalla teloitettiin lukuisia kristittyjä, heidän joukossaan myös itse Pietari. Nykyisin obeliski sijaitseekin paikalla, jossa Pietarin uskotaan kuolleen.

Vuodessa tuskin on sellaista päivää, jolloin Pietarinkirkko ei olisi täynnä tai ainakin lähes täynnä. Suositun turistikohteen lisäksi se kun on myös katolisen maailman tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita. Kirkon ensimmäinen versio valmistui 300-luvulla, mutta koko rakennus tehtiin uusiksi 1500-luvulla - niinpä kirkko ei siis ole 2000 vuotta vanha kuten äkkiseltään voisi luulla.

Pietarinkirkko on sanalla sanoen valtava. Se on yli parisataa metriä pitkä, sisältää 11 kappelia ja 45 alttaria. Kirkon kupolista avautuu Rooman kehutuin näköala ja rakennus sisältää valtaisat määrät taideteoksia, erityisesti Michelangelolta, Berniniltä ja Rafaelilta.

Kannattaa muistaa jo matkaan lähtiessä, ettei katolinen kirkko suvaitse seiniensä sisällä paljaita polvia ja olkapäitä. Lisäksi jokainen vierailija joutuu kulkemaan metallinpaljastimen läpi, joten esimerkiksi kynsisakset kannattaa suosiolla jättää hotellille.

Pietarinkirkon sisällä

Vatikaanin museot ovat hieman kaksipiippuinen juttu. Niissä kun on aivan valtavasti nähtävää, eikä yksi viikonloppu, muutamasta tunnista puhumattakaan, välttämättä riitä kaiken taidemäärän koluamiseen. Kannattaa myös muistaa, että pelkästään jonottaminen museoon voi viedä oman aikansa. Mutta mikäli museot ja taidehistoria yhtään kiinnostavat, ei Vatikaanin museoita yksinkertaisesti voi jättää väliin.

Samalla sisäänpääsyllä näkee myös Sikstuksen kappelin, joka toimii paavin asuinsijana. 1400-luvulla rakennettu kappeli on yksi Vatikaanin tärkeimpiä osia, jo taidehistoriallisestikin: muun muassa Michelangelon kuuluisa Luomiskertomus löytyy täältä.

Sikstuksen kappelissa käy päivittäin hulppeat 25 000 vierasta, mikä antanee käsityksen museoiden ja kappelin ovelta löytyvästä jonosta. Käynti museoihin ja kappeliin tapahtuu Vatikaanin pohjoispuolelta.

Päivään ei kannata paljoa muuta suunnitella, jos aikoo käydä Vatikaanissa Pietarinkirkkoa pidemmällä. Itse asiassa ei ole myöskään kehno ajatus pyhittää kokonaista päivää yksin Vatikaanille.

Toinen päivä on sisältänyt paljon mielenkiintoisia kohteita ja erilaisia kulttuureita. Vatikaanin jälkeen herkullinen illallinen on ehdottomasti ansaittu. Hyviä paikkoja voi metsästää vaikkapa Trasteversta tai Piazza Navonan tuntumasta. Jäljellä on vielä yksi päivä ja Rooman keskustan pohjoispuolisko, josta löytyy muun muassa elokuvista tuttuja paikkoja.

Kolmas päivä: Elokuvien ja barokin Rooma

Kolmantena päivänä oli vuorossa monia maineikkaita paikkoja, joita on nähty myös elokuvissa: Espanjalaiset portaat, Piazza del Popolo ja Fontana di Trevi. Matkamme alkoi kuitenkin eräästä syrjäisestä, mutta sympaattisesta kirkosta Torre Argentinan pohjoispuolella Piazza della Minervalla.

Santa Maria Sopra Minerva, tuttavien kesken ”norsukirkko”, on mitä mainioin aloitus päivälle. Kirkko on goottilaisuudessaan harvinaisuus ja se sisältää merkittävän kokoelman taidetta 1200-luvulta. Kirkkoon on myös haudattu lukuisia tunnettuja italialaisia. Goottikirkkoa tunnetumpi lienee kuitenkin kirkon pihalla oleva norsupylväs. Bernini sai jostain päähänsä yhdistää luostarin puutarhasta löytyneen obeliskin ja norsun, joka on vanha älyn ja hurskauden symboli - sekä varsin leppoisa eläin, mikä sopii tälle hieman syrjässä olevalle leppoisalle kirkolle oikein mainiosti.

Aivan kirkon naapurissa on yksi Rooman suuria helmiä. Pantheon on parhaiten säilynyt antiikinaikainen monumentti Roomassa - eikä mikä tahansa monumentti, vaan todellinen arkkitehtuurin taidonnäyte. Alun perin kaikille antiikinaikaisille jumalille omistettu temppeli on keisari Hadrianuksen tilaama ja muun muassa taiteilija Rafael on haudattu tänne. Pantheon näyttää vaikuttavalta jo ulkopuolelta, mutta sisältä käsin se vasta mykistääkin. Viimeiset 1400 vuotta temppeli on toiminut kirkkona.

Pantheon-temppeli

Pantheonilta jatkamme viehättäviä, pieniä katuja pohjoiseen. Mielessämme on päämäärä, jota ei pidä sivuuttaa. Tulemme Via del Pantheonin ja Via della Maddalenan kautta piskuiselle Via degli Uffici del Vicariolle, jonka varrelta löytyy maineikas Giolitti, Rooman vanhin jäätelöbaari. Ikää tällä gelateriellä on jo satakunta vuotta ja se on epäilemättä italialaisen jäätelön yksi parhaita tekijöitä. En sano paras, sillä Giolittin haastaja, kotikutoinen San Crispino on alle kilometrin päässä Via della Panetterialla, Trevin suihkulähteen itäpuolella.

Giolittin vieressä on Monte Citurion aukio ja sen edessä Palazzo di Montecitirio, joka toimii nykyisin Italian edustajainhuoneena. Sen pihalla on Augustuksen obeliski, joka toimi aikoinaan aurinkokellona. Viereinen aukio on puolestaan Piazza Colonna, jolta löytyy Aureliuksen pylväs. 30-metrinen muistomerkki valmistui kymmenkunta vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Muistomerkin päässä on apostoli Paavalin patsas, koska alkuperäisen Aureliusta esittänyt teos katosi aikoinaan. Pylvästä kiertää sarjakuvamainen esitys sotavuosista ja se jäljittelee edellispäivänä nähtyä Trajanuksen pylvästä.

Koukkaamme pylväältä etelään ja jatkamme Via di Pietraa pitkin kohti itää. Väenpaljous näkyy varmasti pitkälle: vastaan tulee pian Fontana di Trevi, yksi tunnetuimpia kohteita Roomassa ja varmaankin yksi näyttävimpiä. Suihkulähde tunnetaan nykyään myös elokuvan ”La Dolce Vita” kuuluisasta kohtauksesta, jossa Anita Ekberg polskii kivisten merijumalten kanssa.

Vanhan uskomuksen mukaan matkaaja, joka heittää kolikon altaaseen, palaa kaupunkiin vielä takaisin. Ainakin kirjoittajan kohdalla se toimi, vaikkakin maksoi hieman enemmän kuin kolikon.

Fontana di Trevi

Trevin suihkulähteen veistokset kertovat veden luonteesta. Keskellä on meren jumala Neptunus, jonka ympärillä kaksi tritonia edustaa meren kahta vastakkaista luonnetta: toinen taistelee rimpuilevan merihevosen kanssa, kun taas toisen ratsu on säyseämpi. Trevin suihkulähteen suunnitteli ”vasta” 1700-luvulla Nicola Salvi, vaikka sitä voisi hahmojensa perusteella luulla vanhemmaksi.

Fontana di Trevin pohjoispuolella kulkee Via di Propaganda, uskon levityksen tie, joka alkaa Sant'Andrea della Fratten kirkosta. Kannattaa käydä ihailemassa Pasquale Marinin upeaa freskoa. Tämä Borrominin suunnittelema kirkko on sikälikin mielenkiintoinen, että se sisältää Borrominin pahimman kilpailijan Berninin Ponte Sant’Angelolle suunnittelemat enkelipatsaat. Patsaat siirrettiin sisätiloihin, koska niiden katsottiin olevan liian hienot nököttämään säiden armoilla.

Via di Propaganda johtaa kohti pohjoista ja pian eteemme kohoaa jälleen yksi tämän retken tähdistä: Piazza di Spagna, Espanjalainen aukio ja sen suurenmoiset Espanjalaiset portaat. Ne ovat yksi ehdottomia must-juttuja Roomassa.

Olet ehkä nähnytkin portaat: ne tulivat tunnetuksi rapakon takana Audrey Hepburnin ja Gregory Peckin tähdittämässä Loma Roomassa -elokuvassa ja myöhemmin Matt Damonin mahtavassa Lahjakas Herra Ripleyssä.

Rappuset saivat alkunsa, kun ranskalaiset halusivat portaiden yläpäässä olevaan Trinità dei Monti -kirkkoonsa arkkitehtuurillisen jatkeen. Tästä voikin jo arvata: eivät portaat mitään espanjalaisia ole vaan ranskalaisia, mutta aukion nimi (Espanjan aukio, Piazza di Spagna) periytyi portaisiinkin. Jos ollaan vieläkin tarkempia, niin kyseessä on Trinitá dei Montin portaat (Scalinata della Trinità dei Monti).

Portaat eivät ole ainoastaan suosittu nähtävyys, vaan myös paikallisten kohtaamispaikka. Läheisiin hotelleihin majoittuvat saavat huomata, että portailla tavataan järjestää jos jonkinlaista äänekästä illan- ja yönviettoa. Portaiden edustalla on Berninin ja hänen isänsä suunnittelema Vanhan veneen suihkulähde (Fontana della Barcaccia).

Portailla on askelmien lisäksi nähtävillä myös Keats-Shelley -museo, joka on nimensä mukaisesti omistettu Roomassa viihtyneille romantiikan runoilijoille John Keatsille ja Percy Bysshe Shelleylle. Sen vieressä on satavuotias teetupa, Babington’s Tea Rooms, joka pystytettiin aikoinaan koti-ikävää poteville briteille.

Espanjalaiset portaat

Piazza de Spagnalta koukkaamme ostoksille. Via dei Condottilta löytyvät lukuisat muotimaailman huippuliikkeet. Myös Condottia ympäröivät kadut voivat sisältää shoppailijoille tärkeitä kohteita, ja mahdollinen kahvipaussi kannattaa pitää Cafe Grecossa. Kyseinen kahvila oli monen julkkiksen suosiossa jo 1700-luvulla.

Via dei Condittin toisessa päässä on Via del Corso, jonka varrelta löytyy lisää putiikkeja ihan jokaiselle. Corso on myös hyvä maamerkki: katu jatkuu etelässä aina Piazza Venezialle asti, mutta me käännymme pohjoiseen kohti tämän retken päätepistettä.

Vilkkaan ostoskadun päässä aukeaa hieno Ihmisten tai Kansan Aukio (Piazza del Popolo), jonka ympärillä riittää nähtävää. Popolon aukiota ei alun perin suunniteltu sellaiseksi, kuin se tänä päivänä on, vaan tila on vuosisatojen kuluessa muovautunut nykyiseen muottiinsa. Ovaalinmuotoisella aukiolla on niin uusklassista, egyptiläistä kuin kaikkea siltä väliltäkin. Viimeisimpänä aukiota on suunnitellut ja muokannut aiemmin mainittu Valadier.

Upein rakennus Popolon laidalla on yksi kirkoista, Santa Maria del Popolo. Nimi saattaa kalskahtaa tutulta: tämä oli Dan Brownin Enkelit & Demonit -kirjan niin sanottu maan kirkko. Vaan on se paljon muutakin, nimittäin yksi Rooman suurenmoisimpia aarrearkkuja. Jo 1400-luvulla käynnistettyyn rakennusprojektiin ovat panneet näppinsä monet nimekkäät taiteilijat, muun muassa Bernini.

Kirkon vieressä on komea Popolon portti (Porta del Popool, aiemmin Porta Flaminia), jossa on tavoiteltu antiikin riemukaarien henkeä. Portti on kuitenkin rakennettu 1500-luvulla, mutta paikalla sijaitsi keskeinen sisäänkäynti Roomaan jo antiikin vuosina. Keskellä aukiota oleva obeliski on egyptiläistä alkuperää, Ramses II:n Obelisco Flaminio, joka sijaitsi aiemmin Circus Maximuksella. Aukion etelälaidalla ovat puolestaan Montesanton ja Miracolin ”kaksoiskirkot”.

Piazza della Popolo

Popolon aukion itäpuolella on Pincion puutarha, jossa voi käydä virkistävällä kävelyllä ja katsomassa nähtävyyksiä. Aukiolta sitä ei heti huomaa, mutta aukion itälaidalla nousee istutuksin koristeltu tie puutarhaan.

Edessä on nyt leppoisia valintoja. Päivää voi jatkaa kävelyllä valtavassa puutarhassa, jatkaa ostoksia tai pysähtyä vaikkapa lounaalle. Rooman nähtävyyksistä on nähty vasta kourallinen, joten myös kävelykierroksia voi aivan hyvin jatkaa.

Vaikka vajaassa kolmessa päivässä Roomasta on ehtinyt nähdä melko laajan kattauksen historiaa, taidetta ja romantiikkaa, on seuraavillekin reissuille jäänyt vielä huomattavan paljon näkemistä ja tekemistä. Rooma onkin kaupunki, johon voi aina palata takaisin, ja josta löytyy aina jotain uutta - vaikka onhan vanhassakin lähes loputtomiin nähtävää.


Karttaan on merkitty artikkelissa mainittuja kohteita. Punaiset ympyrät nähtiin ensimmäisenä päivänä, siniset neliöt toisena ja keltaiset ruudut viimeisenä päivänä.


Artikkeli on Ellit.fi -sivustolla 2015, myös kuvagalleria löytyy sieltä »»

Teksti ja kuvat: Henri Lassander

Lähteet: Eyewitness Travel Guides: Rooma, Wikipedia, Dooma Roomassa -blogi, Tripadvisor, Mondo-lehti


Jaa artikkeli:

Palaa
pääsivulle
Palaa
artikkeleihin