Teksti: Henri Lassander Asiakas: Dome.fi Julkaistu: 24.9.2014
Ben Affleckin on sanottu sopivan rooliinsa Gone Girlissä täydellisesti. Hänen esittämänsä Nick Dunnen vaimo Amy katoaa mystisesti. Amyn etsimisestä tulee iso mediasirkus, jonka myötä huomio alkaa kiinnittyä paitsi Dunneen, myös hänen ja Amyn avioliiton kulisseihin. Aviomiehestä tulee vähitellen, paljastus kerrallaan, pääepäilty.
Miksi Ben Affleck sitten on erityisen osuva valinta David Fincherin uutuuselokuvan pääosaan? Koska näyttelijän oma elämä on nostettu julkisuuden valokeilaan jo vuosien ajan. Affleck on naulittu lööppeihin niin monta kertaa, että hän tietää tasan tarkkaan, miltä se tuntuu ja miten tilannetta näytellään.
Osa Ben Affleckin saamasta huomiosta on myös teilannut hänet näyttelijänä. Hän on “hyvännäköinen puupää”, joka “pääsi tähtiin salamatkustajana Matt Damonin kyydissä”. Lapsitähti, joka on osoitus muovinmakuisesta tuotteistamisesta.
Ja sitten se viimeisin tempaus.
Vuosi sitten elokuussa kerrottiin, että Ben Affleck on seuraava Batman. Mies, joka pilasi Daredevilin. Mies, joka on parhaimmillaan näkymättömissä sivuosissa. Huonoissa elokuvissa todella huono ja hyvissä elokuvissa korkeintaan kohtalainen.
Onko raju kritiikki perusteltua? No on, varmasti. Ainakin osittain. Ben Affleck on tehnyt todella huonoja elokuvia – mutta niin on moni muukin kymmenissa elokuvissa näytellyt. Monesti unohtuu, että tämä Pearl Harborin ja Giglin pökkelö on tehnyt myös hyviä suorituksia, kuten vaikkapa Hollywoodland, State of Play ja Argo, ja myös ohjannut ja käsikirjoittanut hienoja elokuvia itse.
Ben Affleckin ura alkoi, kuten todettua, jo nuorena. Ben ja hänen nuorempi veljensä Casey Affleck kasvoivat Cambridgessa taiteilijoiden ja näyttelijöiden keskellä ja kävivät äitinsä kanssa usein teatterissa. Veljeksiä suorastaan kehotettiin pyrkimään näyttelijöiksi.
Lapsuuden kavereihin kuuluivat myös käsikirjoittaja Aaron Stockard ja ennen kaikkea näyttelijä Matt Damon. Affleck ja Damon alkoivat teini-iässä käydä yhdessä koenäytöksissä New Yorkissa, preppasivat toisiaan ja suunnittelivat yhteisiä elokuvaprojekteja.
Ben Affleckilla oli useitakin rooleja lapsuudessaan ja nuoruudessaan, mutta varsin pienissä tuotannoissa. Hän näytteli indiefilmeissä ja mainoksissa. Hänen tunnetuin roolinsa lienee opetuksellisessa The Voyage of Mimi -lastensarjassa, jota tehtiin kaksi kautta 80-luvun puolivälissä.
Ben Affleck ja Matt Damon muuttivat opiskelemaan ja yrittämään läpimurtoa Los Angelesiin 90-luvun alussa. Parikymppiset opiskelijat asustelivat ympäri kaupunkia ja yrittivät sinnikkäästi milloin mihinkin rooleihin. Samalla ystäväpiiriin tuli muita nuoria wannabe-näyttelijöitä, kuten Cole Hauser, Rory Cochrane ja Matthew McConaughey.
90-luvun alku toi Affleckille lisää rooleja. Hän näytteli Patrick “Dallas-Bobby” Duffyntähdittämässä Daddyssa. Ensimmäinen pääosaksi luonnehdittava rooli oli Parhaassa iässä -elokuvassa, joka ei saanut kovin kaksisia arvioita, vaikka kankaalla nähtiinkin tukku tulevia tähtiä, kuten McConaughey, French Stewart, John Rhys-Davies ja Sam Rockwell.
Ben Affleck oli myös sivuosassa antisemitismistä kertovassa elokuvassa School Ties, jossa pääosaa näyttelivät Damon ja Brendan Fraser.
Näyttelemisen lisäksi Ben Affleckilla oli kova hinku päästä tekemään elokuvia myös niin käsikirjoittajana kuin ohjaajanakin. Hänen ensimmäiseen käsikirjoitusprojektiinsa palaamme tuonnempana, mutta ohjaajana hän kokeili siipiään jo vuonna 1993. Sittemmin Affleck on todennut, että elokuva olisi saanut mielellään jäädä tekemättä. Jo nimi I Killed My Lesbian Wife, Ηung Ηer on a Μeathook and Νow I Have a Three-Picture Deal with Disney kertoo paljon.
No, kukapa ei olisi tehnyt noloja kokeiluja opiskeluaikoina…
Ben Affleckin merkittävimmät elokuvaroolit näinä aikoina olivat elokuvissa Surutta sekaisin, Häiriköt ja Amyn jäljillä.
Surutta sekaisin (Dazed and Confused) oli Richard Linklaterin ohjaama, pienoiseksi kulttielokuvaksi noussut projekti, jossa seurataan useita nuoria aikuisuuden kynnyksellä. Affleckin lisäksi elokuvassa näyttelivät muun muassa Matthew McConaughey, Milla Jojovichja Adam Goldberg.
Affleckin seuraavat elokuvat olivat nekin jonkin sortin kulttikamaa. Hän sai roolin Kevin Smithin elokuvasta Häiriköt (Mallrats). Smith kirjoittikin seuraavan elokuvansa, Amyn jäljillä, nimenomaan Affleckia ajatellen. (Vaikka ajatus olisi herkullinen, Gone Girlin kadonneen vaimon nimi Amy ei ole viittaus tähän Smithin leffaan.)
Kevin Smithin kaksi elokuvaa tekivät Ben Affleckista vihdoinkin näyttelijän, joka ei näytellyt pelkkiä hölmöjä koulukiusaajarooleja. Affleck ja Smith ystävystyivät, ja Affleck asuikin kuvausten ajan ohjaajan sohvalla. Affleckin tie tähtiin alkoi avautua. Hänelle alkoi varsinkin Smithin elokuvien ansiosta tulla töitä, joskin pienissä rooleissa ja pienissä elokuvissa. Pian hänestä tulisi kuitenkin suuri tähti, mutta ei kuitenkaan näyttelemällä.
Ben Affleck ja Matt Damon olivat työstäneet alunperin Damonin aloittamaa Will Hunting -käsikirjoitusta jo vuosien ajan. Käsikirjoitus pyöri taustalla ja alkoi vähitellen saada studioiden huomiota. Tie oli joka tapauksessa kivinen. Damon ja Affleck haluttiin yhdessä vaiheessa korvata Brad Pittillä ja Leonardo diCapriolla. Ohjaajaksi kaavailtiin muun muassa Mel Gibsonia ja Michael Mannia.
Lopulta käsikirjoitus päätyi Kevin Smithin avustuksella Miramaxin rattaisiin ja elokuva pistetiin tuotantoon.
Will Huntingin tarina muuttui matkan varrella melkoisesti. Alunperin tekeillä oli nimittäin trilleri, jossa huippuälykäs nuorukainen saa FBI:n peräänsä. Kokeneemmat käsikirjoittajat antoivat Damonin ja Affleckin onneksi hyviä vinkkejä siitä, mihin suuntaan tarinaa kannattaa viedä. Loppu on historiaa. Will Hunting on yksi 90-luvun parhaista elokuvista, ja Damon ja Affleck saivat elokuvastaan käsikirjoitus-Oscarin. Heistä tuli kertaheitolla Hollywood-tähtiä.
Menestystä täydensivät Will Huntingin lukuisat muut Oscar-ehdokkuudet ja koomikko Robin Williamsin paras sivuosa-Oscar. Williamsilla olikin ratkaiseva merkitys elokuvan menestykselle. Kun Robin Williams kuoli tämän vuoden elokuussa, Affleck kirjoitti: ”Hän teki minun ja Mattin unelmista totta. Mitä sellaiselle tyypille jää velkaa? Aivan kaiken. Toivottavasti löydät rauhan.”
Ben Affleck oli nyt päässyt näyttelemään useissa elokuvissa, pieniä ja suuria rooleja. Hänen ohjaajinaan oli ollut pienempiä nimiä ja todellisia taitureita. Näyttelijänä hänen uransa oli sittenkin nousujohteinen, vaikka suuri läpimurto oli vielä puuttunut. Mutta kuten tiedetään, Affleck ei tehnyt läpimurtoaan suurenmoisella roolityöllä tai ikimuistoisella lavatulkinnalla. Hän pääsi tähtiin takaportin kautta, co-käsikirjoittajana ja joutui todistelemaan näyttelijäntaitojaan vielä moneen kertaan, ja oppimaan esimerkiksi roolivalintojaan kantapään kautta.
Vaikka Ben Affleckin rooli Good Will Huntingissa oli vaatimaton, ja elokuvasta muistetaan parhaiten suurenmoiset Matt Damon ja Robin Williams, oli Affleck nyt yhtä kaikki Hollywoodissa. Hänen seuraavat roolinsa eivät olisi enää sivurooleja.
Heti Oscar-menestyksen päätteeksi Affleck näytteli suurproduktio Armageddonissa Bruce Willisin, Billy Bob Thorntonin ja Liv Tylerin kanssa. Michael Bayn kömpelö ja ontto maailmanpelastuselokuva näytti teattereissa komealta ja toi legendaariselle Aerosmithilleuutta ysärinostetta tunnuskappaleellaan I Don’t Want to Miss a Thing. Elokuva tuotti satojen miljoonien taalojen lipputulot kaikesta kehnoudestaan huolimatta.
Armageddonin näyttelijäsuoritukset eivät vakuuttaneet ketään, eikä niin ollut tarkoituskaan. Nuori Affleck ei tainnut tässä kohtaa vielä huomata, että hän oli ottanut urallaan askeleen sellaiseen suuntaan, joka toi paljon rahaa, mutta vain vähän arvostusta.
Armageddonin jälkeen Affleck nähtiin muutamassa melko harmittomassa elokuvassa, kuten Rakastunut Shakespeare, Luonnon lait ja Bounce. Vuonna 2000 hän palasi töihin vanhojen kavereidensa Kevin Smithin ja Matt Damonin kanssa elokuvassa Dogma.
Pian hänen urallaan alkaisi kuitenkin tapahtua. Tähdistä on pitkä pudotus.
2000-luvun alku oli kiireistä aikaa Ben Affleckille. Ilmeisesti mies oli päättänyt näytellä niin paljon kuin mahdollista nyt, kun siihen sai tilaisuuden. Vuonna 2001 hän oli tehnyt jo kymmenen elokuvaa läpimurtonsa jälkeen – vain kolmessa vuodessa. Tahti kiihtyi, kun Affleck osallistui seuraavana vuonna samaan aikaan neljän elokuvan tekemiseen. Hän palasi Michael Bayn ohjaukseen Pearl Harbor -nimisessä patrioottisessa rymistelyssä, joka kertoi USA:n ja Japanin sodan dramaattisesta alkamisesta.
Kevin Smithin Jay ja Silent Bob iskevät takaisin hoitui tutuilla maneereilla, ja Roger Michellinohjaama Paha päivä sai jopa kiitettäviä arvioita. Peloista pahin oli myös menestys, joskin Affleck sai hieman pyyhkeitä roolistaan Jack Ryanina, Tom Clancyn luomana CIA:n agenttina, jota olivat aiemmin esittäneet Harrison Ford ja Alec Baldwin.
Affleck oli siis hyvin tehokas ja tuotti poskettoman määrän taaloja. Arvostusta vakavasti otettavana näyttelijänä tällainen työtahti ei kuitenkaan tuonut.
Vuoden 2002 Kolmas pyörä -elokuva ohitettiin olankohautuksella, mutta kun Affleck esitti seuraavana vuonna suosittua sarjakuvasankaria Daredeviliä uuden sarjisleffabuumin ollessa vasta aluillaan, sai hän aikaan myrskyn.
Sekä Daredevil-elokuva että sen pääosaa esittänyt Affleck olivat yksinkertaisesti huonoja. Näyttelijä itse oli kuitenkin innoissaan: Daredevil oli hänen suosikkinsa lapsuusajan sarjiksista ja nyt hän pääsi itse näyttelemään sokeaa sankaria. Hän meni vielä möläyttämään, ettei “halunnut antaa roolia kenellekään muulle, jotta sitä ei sössitä”.
Ben Affleck on toki myöhemmin myöntänyt, ettei Daredevil mennyt niinkuin Strömsössä. “Se, että leffasta tuli ihan paska vainoaa minua,” hän totesi Playboy-lehden haastattelussa viime vuonna. Affleck meni jopa niin pitkälle, että neljä vuotta elokuvan jälkeen hän vannoi pidättäytyvänsä kaikista muistakin supersankarielokuvista.
Paljon pahempaa oli kuitenkin luvassa…
Vielä samana vuonna julkaistiin elokuva Gigli – rajua rakkautta, jossa näytteli Affleckin lisäksi hänen uunituore tyttöystävänsä Jennifer “J-Lo” Lopez. Benniferiksi ristitty superpari oli pian kaikissa lööpeissä milloin mistäkin syystä, ja ihmiset saivat väistämättä Affleck-ähkyn.
Asiaa ei auttanut, että Gigli oli täysi floppi ja sai ansaitusti Razzie-palkinnon – jopa viidessä eri kategoriassa. Gigliä pidetään yleisesti kaikkien aikojen huonoimpana elokuvana. Sen ohjaaja, muun muassa Naisen tuoksusta ja Keskiyön paosta tunnettu Martin Brest ei ole sen koommin ohjannut elokuvia tai antanut edes haastatteluja. Ei ole tiedossa, johtuuko se häpeästä vai katkeruudesta, koska tuottajat pakottivat muuttamaan Gigliä melkoisesti.
Ben Affleck oli uransa syvimmässä aallonpohjassa, eikä kihlaus Lopezin kanssa lohduttanut pitkään. Häät siirrettiin vain neljä päivää ennen alttarimarssia, koska keltaisen lehdistön painostus lannisti Benniferin. Suhde päättyi puoli vuotta myöhemmin, eikä Affleck voinut enää itsekään sietää jatkuvaa julkisuuttaan.
Ben Affleckia ja Matt Damonia ei ole kovinkaan fiksua vertailla keskenään, mutta todetaan nyt kuitenkin: samaan aikaan myös Damon oli näytellyt lukuisissa elokuvissa. Hänet tunnettiin Mr. Ripleynä, Linus Caldwellina, Jason Bournena, Private Ryanina ja Sateentekijänä. Hänen yksityiselämästään ei tiedetä juuri mitään, mutta hän on erittäin arvostettu näyttelijä. Lähestulkoon Affleckin vastakohta siis.
Vuonna 2004 Ben Affleck alkoi ottaa jälleen otetta elämästään ja urastaan. Hän sai Adrien Brodyn kanssa erinomaiset arviot elokuvasta Hollywoodland, jossa näytteli osuvasti suosioonsa jämähtänyttä elokuvatähteä. Affleckille tämä roolitus oli Gone Girlin tapaan täysosuma, sillä hänen esittämänsä George Reeves, joka näytteli Teräsmiestä 50-luvulla, kävi läpi samantyyppistä julkisuuskriisiä kuin Affleck itsekin.
Tyttöystäväksi ja myöhemmin myös puolisoksi löytyi toinen Jennifer, tällä kertaa vanha näyttelijäkollega Jennifer Garner. Pariskunta on edelleen onnellisesti naimisissa, mutta kolmatta yhteiselokuvaa ei ole odotettavissa. “Kun katsoo suorituksiamme Pearl Harborissa ja Daredevilissä, en usko että kukaan kaipaa meitä enää samalle näyttämölle”, Affleck on letkauttanut aiheesta. Hänellä on muutenkin kiitettävästi itseironiaa ja riittävästi itseluottamusta tehdä itsestään naurunalainen, vaikka onkin täysin tietoinen maineestaan ja “monipuolisesta” suosiostaan.
Vuonna 2008 Affleck esiintyi Jimmy Kimmelin sketsivideoissa I’m fucking Ben Affleck, vastauksena Sarah Silvermanin aiemmin tekemälle I’m fucking Matt Damon -rallattelulle. Ben&Jimmy-teema sai väljästi jatkoa myös hillittömässä Handsome Men’s Club -sektissä.
Vuonna 2007 Affleck teki vihdoin “oikean” esikoisohjauksensa Gone Baby Gone. Dennis Lehanen romaaniin perustuvassa käsikirjoituksessa auttoi vanha nuoruuden kaveri Aaron Stockard ja pääosaa esitti pikkuveli Casey. Elokuva sai kiitettävät arviot ja runsaasti elokuva-alan palkintoja ja ehdokkuuksia, joskaan ei Oscar-mainintoja. Affleck on sittemmin sanonut, että elokuvan ohjaaminen opetti hänelle aivan uusia asioita näyttelemisen suhteen.
Affleck palasi pian näyttelemisen pariin. Vuonna 2009 saivat ensi-iltansa romanttinen komedia Jätä se!, poliittinen trilleri State of Play ja Extract. Ohjaajantöitä Affleck ei kuitenkaan millään malttanut jättää. Hänen seuraava projektinsa, The Town, oli jälleen menestys ja pönkitti Affleckin asemaa nousevana ohjaajakykynä. Hän myös näytteli itse pääosan ja teki kohtalaista työtä.
Argo, jonka Affleck myös ohjasi ja pääosanäytteli itse, kertoo kuuden amerikkalaisen pelastamiseksi järjestetystä salaisesta operaatiosta, joka tapahtui Iranin panttivankikriisin kulisseissa, ja jonka kulku pysyi salassa vuosikymmenten ajan. Elokuva vei Affleckin jälleen uudelle huipulle. Argon yhteiskunnallisesta merkityksestä ja tarinan toteutustavasta voi olla toki montaa mieltä, aihe kun on poliittisesti ajankohtainen ja arka, mutta Amerikassa se osui ja upposi kansan syvien rivien sydämeen.
Ben Affleckille ehkä merkittävin asia oli, että Argo sai Oscarin vuoden 2012 parhaana elokuvana. Affleck oli nyt todellakin uransa huipulla. Ei enää käsikirjoittajakaverina tai julkkispoikaystävänä, vaan tuottajana,ohjaajana ja näyttelijänäkin – joskin hänellä edelleen riitti vannoutuneita vihaajia. Myös yksityiselämässään näyttelijällä pyyhkii hyvin. Kotona (kun ei ole kuvauksissa) odottaa filmaattinen puoliso, joka epäilemättä ymmärtää julkisuuden kääntöpuoletkin, sekä kolme lasta. Lapsuudenystävä Matt Damon on myös muuttanut perheineen samoille kulmille, jotta Mattfleckin lapset voivat keskenään kaveerata ja haaveilla tulevaisuudestaan isiensä tapaan.
Ben Affleck on ollut aktiivinen myös valkokankaiden ulkopuolella. Hän on politiikassa pyrkinyt muun muassa kiinnittämään huomiota Patriot Actin lieventämiseksi. Pian Good Will Hunting -menestyksensä jälkeen hän ja Damon perustivat LivePlanet-tuotantoyhtiön, jonka avulla on yritetty löytää uusia potentiaalisia elokuvantekijöitä kilpailujen kautta. Sellaista formaattia Affleck ja Damon olisivat epäilemättä voineet itsekin aikoinaan hyödyntää.
Argon menestystä on seurannut Terence Malickin ohjaama To The Wonder, joka toi Affleckille jälleen uudenlaista uskottavuutta, vaikkei elokuva Malickin mittapuulla varsinainen menestys ollutkaan.
Ben Affleckin seuraavaa projektia, Gone Girliä, odotetaan sitäkin mielenkiinnolla, joskin elokuvan markkinointi meni täysin pieleen vuosi sitten. Kun Affleck ilmoitti roolistaan Batmanissa, koko elokuvia seuraava maailma tuntui menevän sekaisin. Twitter oli täynnä mitä ilkeämpiä vitsejä ja meemejä. Affleckin leuka ei kelvannut Batmanin rooliin, hän ei ole tarpeeksi uhkaava, hän on tehnyt liian monta huonoa elokuvaa. Se oli hetkellinen muistutus, ettei mikään Oscar tai menestys ohjaaja vie pois Affleckin epäonnistumisia kymmenen vuotta sitten. Epäonnistuminen Daredevilissä ja Giglissä, sekä Bennifer-päiviltä jäänyt mielikuva nätistä idiootista elävät yhä vahvasti ja moninkertaistuvat netissä.
Affleck, joka on muutenkin kova pelaamaan uhkapelejä ja saanut muun muassa porttikiellon osaan Las Vegasin kasinoista, pistää Batman-roolissaan koko uransa jälleen likoon. On mielenkiintoista nähdä, miten hän siinä onnistuu – ja riittääkö sekään, jos hän suoriutuu roolistaan hyvin.
Teksti on julkaistu alunperin Dome.fi-sivulla kaksiosaisena.
Lähteet: Wikipedia, Google, Playboy, IMDB, Dome
Jaa artikkeli:
